Koko Suomen tasapainoiseen kehitykseen

Keskustan aluekehityslinjaus

Puoluekokous2018 2 yläkuva iso 5.jpg

Tästä linkistä pääset lukemaan ja lataamaan tällä sivulla esitellyn aluekehityslinjauksen myös pdf-tiedostona.

***

Sisältö:

Aluepolitiikan pitkä kaari

Keskustan näkemys hallitusta koko Suomen kehityksestä

Tasapainoista aluekehitystä tukevat politiikkatoimet

  1. Liikenneyhteydet kehityksen veturiksi
  2. Osaaminen avain koko Suomen menestykseen
  3. Luonnonvarat ja ympäristö alueiden vahvuutena
  4. Uusi energiapolitiikka tukee maakuntien Suomea
  5. Yritysten edellytyksiä tuettava heikommillakin alueilla
  6. Asumisen kohtuuttomuudet korjattava
  7. Hyvinvointipalvelut vetovoimatekijöiksi
  8. Alueellistaminen tasapainoisen aluekehityksen välineeksi
  9. EU:n uusi ohjelmakausi tukemaan koko maata

 

Aluepolitiikan pitkä kaari

Ennen jäsenyyttämme Euroopan unionissa julkinen valta edisti Suomessa tasapainoista aluekehitystä lähes kaikki hallinnonalat kattaneilla politiikkatoimilla.

Infrastruktuuria parannettiin, keskeiset sosiaali- ja terveyspalvelut ja opetustoimi varmistettiin koko maassa 1960-1980-luvuilla. Valtionosuusjärjestelmä huomioi vahvasti väestörakenteen ja etäisyydet. Hyvinvoinnin peruspilareiden rakentaminen oli siis myös vahvaa aluepolitiikkaa.

Valtio otti merkittävän vastuun niin metsä- kuin metalliteollisuuden suurhankkeissa. 1960- ja 1970-lukujen rakennemuutos söi kuitenkin merkittävästi maaseutu-Suomen elinvoimaa.

Erityisesti yksityisen yritystoiminnan edellytysten parantamiseksi koko maassa säädettiin 1960-luvulla ensimmäiset aluelait. Kehitysaluerahasto Kera perustettiin. Etäisyyksistä yrityksille aiheutuvia kustannuksia tasattiin ja julkisen hallinnon palveluja siirrettiin seutu- ja maakuntakeskuksiin.

EU-jäsenyys ja aluekehitys

EU- jäsenyyden myötä siirryttiin Suomessakin aluepolitiikasta koko maan kattaviin aluekehitysohjelmiin. Niiden rahoitus siirrettiin osin EU:n, osin kansalliselle vastuulle. Maatalous sopeutettiin yhteiseen maatalouspolitiikkaan. Se vähensi tilojen lukumäärää ja piti yllä muuttoliikettä.

EU:n perussopimuksen mukaisen aluekehityspolitiikan piti vähentää jäsenmaiden välisiä ja sisäisiä kehityseroja sekä toteuttaa niin sanottua lisäysperiaatetta. Suomessa monilla hallinnonaloilla vastuu aluekehityksestä on kuitenkin heikentynyt.

Alueiden kehittämisen uusiksi voimatekijöiksi ovat nousseet koulutus, tutkimus ja kehittäminen.  Nämä voimavarat ovat lisääntyneet EU-jäsenyyden aikana erityisesti suurimmissa keskuksissa ja korkeakoulupaikkakunnilla.

Aluekehitys erilaistuu!

Tänään Suomi keskittyy ja kaupungistuu toisaalla sekä menettää elinvoimaansa toisaalla.

Pääkaupunkiseudusta on muodostunut koko Suomelle tärkeä veturi. Pääkaupunkiseudun väestönkasvu nojaa Itämeren alueen verrokkikaupunkeja enemmän maan sisäiseen muuttoon.

Alueella on suuria mahdollisuuksia, mutta myös haasteita, muun muassa asumisen hinnan ja liikenteen toimivuuden osalta. Niiden ratkaiseminen vaatii politiikkatoimia.

Alueellisen ja valtakunnallisen kehityksen kärjessä on myös noin 20 muuta suurehkoa kaupunkia ja muutama pienempi kunta/kaupunki. Menestyjiä löytyy myös muualla maan eri osissa, alueilla ja kunnissa, missä on löydetty omat suhteelliset vahvuudet ja panostettu niihin.

Keskittymisen tärkeimpinä ajureina ovat olleet kauppa ja hallinto, valtio ja palvelut. Maakunnissa oleviin luonnonvaroihin pohjautuva teollisuus on osaltaan hillinnyt teollisuuden keskittävää vaikutusta.

Osassa maata väestö ja työpaikat vähenevät hallitsemattoman nopeasti. Palvelujen vetäytyminen vähentää siellä houkuttelevuutta. Julkisten palvelujen tarpeen taakka kasvaa ikääntyvissä ja menettävissä kunnissa. Työikäisen väen väheneminen laskee muun muassa asuinkiinteistöjen arvoja. Myönteinen talouskehitys on törmännyt työvoimapulaan myös pienemmillä paikkakunnilla, koska muuttoliike on supistanut aktiiviväestön määrää.

Kuntien demografiakehityksessä ja muun muassa vanhushuoltosuhteessa erot maan alueiden välillä ovat historiallisen suuret. Ikääntyneimmissä seutukunnissa vanhushuoltosuhde on yli 90 prosenttia, nuoremmissa noin 30 prosenttia.

Megatrendit - haitaksi vai hyödyksi?

Koko maailman kehityskuvaan ja Suomen aluekehitysnäkymiin vaikuttavat suuret megatrendit, kehityksen ajurit. Aluekehityksen näkökulmasta näistä suurin on ilmastokysymys. Biopohjaisilla raaka-aineilla voidaan korvata saastuttavampia ratkaisuja. Kotimaisten puhtaiden ja turvallisten elintarvikkeiden merkitys taas korostuu, kun sään ääri-ilmiöt, kuten kuivuus, lisääntyvät maailmalla.

Digiteknologian mahdollisuudet vähentävät etäisyyksien merkitystä ja parantavat tuottavuutta.

Useat megatrendit tukevat täyden vallan saadessaan lyhyellä tähtäyksellä markkinavoimien pahimpia ominaisuuksia, rujoa eriarvoistumista ja keskittymistä. Parhaimmassa tapauksessa ne, muun muassa uusiutuviin raaka-aineisiin tukeutuessaan ja etäisyyksien vaikutuksia poistaessaan, voivat tasapainottaa koko Suomen aluekehitystä ja koko maan kehitystä.

Keskustan näkemys on, että Suomen on tartuttava mahdollisuuteen hyödyntää kehityksen suurten megatrendien antia koko Suomen aluekehityksen hyväksi.

Keskustan näkemys hallitusta koko Suomen kehityksestä

Koko Suomen tasapainoinen kehittäminen on yhteinen etumme. Keskustan aluepoliittinen ajattelu lähtee ihmisen mahdollisuuksista tehdä työtä, yrittää ja elää hyvää elämää siellä, missä hän haluaa. Tämä on välttämätöntä ekologisin, aineellisin, sosiaalisin ja henkisin perustein. Tätä tukee myös kansan valtaenemmistö ja se on koko Suomen etu.


Aluekehitys mosaiikkimaistuu

Aluekehitys erilaistuu, mutta se ei Keskustan mielestä saa eriarvoistua. Keskusta tukee kestävää kaupunkikehitystä. Samalla tarvitaan tehostettuja eri tahojen toimia alueiden, maakuntien ja seutujen elinvoiman lisäämiseksi. Suomalaisille pitää taata peruspalvelut ja perusturvallisuus asuinpaikasta riippumatta.

Kaupungistuminen tukee varsinkin uuden ajan osaamispohjaisia elinkeinoja. Maaseutu-Suomen erityinen vahvuus ovat menestyksellemme välttämättömät raaka-aineet ja pk-yrittäjyys. Suomen ja koko maan aluekehityksen kannalta tarvitaan nyt hallitun kaupungistumisen ja elinvoimaisen maaseudun symbioosi, tiivis vuorovaikutus. Siinä jokaisen alueen on tunnistettava omat suhteelliset vahvuutensa ja kehitettävä niitä.

Suomi tarvitsee kehityksen veturiksi pääkaupungin ja pääkaupunkiseudun, jotka pystyvät kilpailemaan Euroopan muiden suurimpien kaupunkien ja -seutujen kanssa huippuosaamisessa, ulkomaisten osaajien houkuttelussa, luovuudessa sekä hallinnon ja kulttuurin vetovoimaisuudessa. Väestön kasvun tulee perustua ensisijaisesti luonnolliseen kasvuun ja maahanmuuttoon.

Maakunnat ovat alueensa strategisia vetureita ja kansanvallan toteuttajia. Valtion ja EU:n on huolehdittava riittävistä resursseista maakuntien strategisten valintojen rahoittamiseksi. Valtion on vastattava aidon lisäysperiaatteen toteutumisesta.

Suomi ja suomalaiset tarvitsevat elinvoimaisen maaseudun, sen tuottamat raaka-aineet, moninaisen yrittäjyyden ja luonnon. Valtion on kannettava osavastuunsa maaseudun elinvoimaisuudesta kokonaisvaltaisesti, kaikilla hallinnon aloilla.

Maakuntakeskuksilla ja korkeakoulukaupungeilla on keskeinen asema omasta ja ympäröivän maakuntansa kehityksestä. Aivan erityisesti ne ovat koulutuksen, tutkimuksen ja hallinnon keskuksia.

Seutukaupunkien ja teollisten maaseutukeskusten menestyminen perustuu verkottumiseen. Se koituu koko ympäröivän alueen hyväksi.

Eri aluetyyppien kehittämisen merkittävä rahoitusvastuu tulee niiden omien vastuiden ohella olla valtiolla, osin EU:lla.


***

Tasapainoista aluekehitystä tukevat politiikkatoimet


Alueellisessa kehittämisessä suunta on käännettävä kohti holistista, kokonaisvaltaista kehittämistä. Kaikille hallinnonaloille on määriteltävä osavastuu tasapainoisen aluekehityksen tukemisesta aineellisin ja ei-aineellisin toimin. Tämän lisäksi tarvitaan erityisiä politiikkatoimia.


1. Liikenneyhteydet kehityksen veturiksi

Suomessa luonnonvarat ovat tasaisesti maan eri osissa. Siksi koko maassa on oltava toimivammat liikenne- ja viestintäverkot. Perustehtävänsä ohella liikenne- ja viestintähallinnon politiikkatoimien on tuettava alueiden tasapainoista kehitystä, alueiden tekemiä strategisia valintoja sekä liikenteen aiheuttamien päästöjen vähentämistä.

Valtion nykyiset budjettikehykset eivät riitä näiden liikenteellisten tavoitteiden saavuttamiseen. Erityisesti rahoitusvaje ja sen seuraukset koskevat alemmanasteista tieverkkoa sekä maakuntakeskusten välisiä tie- ja ratayhteyksiä.

Liikenneratkaisuihin tarvitaan uusi rahoitusmalli. Markkinarahoitusta on hankittava budjettirahoituksen täydentäjäksi. Valtion budjettirahoitus on kohdennettava radikaalisti mittavampana alemman asteiselle tiestölle, osin radoille. Liikenteen budjetti- ja markkinarahoitusta ja niitä täydentävää EU-rahoitusta on kyettävä lisäämään kahdessa vaalikaudessa 300–400 miljoonalla eurolla vuodessa.

Infra-hankkeista päättämisen on oltava valtion toimivallassa. Suomelle on tärkeää itärajan ja muiden rajat ylittävien yhteyksien, kuten Tallinnan tunnelin ja Jäämeren radan rakentaminen. Erityisesti kahden viimeksi mainitun hankkeen rahoitus on hoidettava kokonaan yksityisellä ja soveltuvilta osin EU:n rahoituksella. Budjetin ulkopuolisen infrarahoituksen toteuttaminen edellyttää uuteen teknologiaan perustuvia, kyseisiin väyliin kohdistuvia käyttömaksuja.

Liikenteen päästöjen vähentäminen edellyttää raideliikenteen nykyisen osuuden nostamista. Samoin perustein myös joukkoliikenteen edellytyksiä on kohennettava. Harvimmin asutuilla alueilla on etsittävä uusia toimintamalleja, joissa auton käyttö säilyy keskeisenä. Mikäli autoon kohdistuva verotusta alennetaan ja käytön verotusta kiristetään, se ei saa tapahtua harvaan asutun Suomen kustannuksella.

Koko maan laajakaistahankkeen pikainen toteuttaminen on edellytys digitaalisten palvelujen laajamittaiselle kohentamiselle ja hajautetulle työlle. Se tukee myös liikkumisen vähenemistä, saavutettavuuden parantumista, asumisen monipuolistumista ja päästöjen vähentämistä. Myös langattomien 5G-yhteyksien nopea laajentuminen on tärkeää.

Helsinki-Vantaan ja muun Suomen lentokenttien keskinäisiä vastuita on jaettava erityisesti kansainvälisen liikennöinnin ja matkailun erityistarpeet huomioiden. Yhteydet on turvattava kaikista maakunnista maksimissaan kolmessa tunnissa pääkaupunkiseudulle. Meriliikenteen ympärivuotisuus on turvattava.


2. Osaaminen avain koko Suomen menestykseen


Koulutus on liikenneyhteyksien ohella aluekehitykseen voimakkaimmin vaikuttava politiikkatoimi. Koulutuksen resursseja on lisättävä kaikilla koulutusasteilla. Korkeimmassa koulutuksessa avainasemassa ovat veturikaupungit.

Toisen asteen koulutuksen tutkinto on taattava lähtökohtaisesti kaikille koko maassa. Näin vastataan työvoiman saatavuuden pullonkauloihin. Tasapainoisen aluekehityksen kannalta erityisen kiireellistä on lisätä Keskustan koulutuslupauksen mukaisesti ammatillisen koulutuksen, oppisopimuskoulutuksen, ammattikurssituksen ja täydennyskoulutuksen voimavaroja. Ammatillisia koulutuspaikkoja on hajautettava myös maakuntien sisällä. Nyt opiskelupaikat ovat siirtyneet keskuksiin ja valtion oppilaskohtainen rahoitus niiden mukana. Tämä on huomioitava valtionosuusjärjestelmää uudistettaessa.

Korkeakouluopetuksen tarjonta on varmistettava koko maassa. Yliopisto- tai ammattikorkeakouluopetusta on Keskustan mielestä oltava saatavilla jokaisessa maakunnassa. On selvitettävä, voitaisiinko opettajankoulutusta hajauttaa uudelleen, kun alan varhaiskasvatuksen ja täydennyskoulutuksen osalta tehdään ratkaisuja.

Korkeakoulujen keskinäistä verkottumista sekä niiden ja elinkeinoelämän yhteistyön voimavaroja on lisättävä alan kokonaisrahoituksen puitteissa.

Noin 80 prosenttia lähes 2 miljardin euron julkisista tutkimus- ja kehitysvaroista suuntautuu tänään muutamalle suurimmalle kaupunkiseudulle. Jokaiselle maakunnalle on osoitettava tutkimus- ja kehitystoiminnan perusrahoitus, jonka suhteellinen osuus julkisista alan resursseista vastaa vähintään puolta maakunnan väestöosuudesta.


3. Luonnonvarat ja ympäristö alueiden vahvuutena


Keskusta tukee puun käytön lisäämistä likimain Luonnonvarakeskuksen suunnitelmien mukaisesti. Tämä on merkittävää myös aluekehityksen kannalta.

Metsä- ja peltobioraaka-aineen sekä uusiutuvan kierrätysmateriaalin jalostusasteen nostaminen tukee niin maaseutu-Suomea kuin kaupunkeja. Alan tutkimus- ja kehittämisrahoitusta on lisättävä.

Maatalouden harjoittamisen edellytysten turvaaminen koko maassa on varmistettava sekä kansallisin toimin että osana EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa. Suomen puheenjohtajakausi antaa tähän hyvät edellytykset.

Maataloudellamme on perustehtävänsä ohella myös aluekehitystehtävä. Kannattavuuden turvaaminen tukee samalla tasapainoista aluekehitystä. Paikallisten elintarvikkeiden pääsyä lähimarkkinoille on parannettava. Julkisia laitoksia on kannustettava käyttämään paikallisia tuotteita ja suuria kauppaketjuja on rohkaistava lisäämään niiden tarjontaa valikoimissaan.

Maakuntien aluekehitystä on tuettava myös toimilla luonnon monimuotoisuuden, biodiversiteetin, puhtaiden vesien turvaamisen ja kestävän luontomatkailun hyväksi. Näihin vahvuuksiin perustuvan matkailun tukea on lisättävä. Maantieteellisesti laajempia alueita koskevien matkailubrändien rakentamista on tuettava.

Maailma tarvitsee metalleja ja mineraaleja. Suomessa näitä luonnonvaroja on enemmän kuin missään toisessa EU-maassa. Niiden hyödyntämisen on tapahduttava ekologisesti kestävällä ja paikallisten elinkeinojen mielipiteet ja tarpeet huomioivalla tavalla toiminnan aloittamisesta kaivoksen sulkemiseen ja alueen ennallistamiseen saakka. Kaivosveron käyttöön ottamista tulee selvittää.

4. Uusi energiapolitiikka tukee maakuntien Suomea


Suomen on kannettava vastuunsa ilmastokysymyksestä. Suomen on nopeutettava fossiilisten tuontipolttoaineiden alasajoa. Myös kotimaisen, maakunnissa työllistävän turpeen osuus energiankulutuksesta vähenee. Vähentämisen tulee kuitenkin tapahtua ei-kotimaisten fossiilisten vaihtoehtojen vähentämisen jälkeen. Turpeella tulee olla myös pitkällä tähtäyksellä rooli energiahuollossamme erityisesti huoltovarmuuden turvaajana.

2030-luvulle tultaessa bioenergian osuus tulee nostaa yli 40 prosentin, yhdessä muiden uusiutuvien kanssa yli 60 prosentin. Terveen ilmastopolitiikan ohella tämä edistää myös tasapainoista aluekehitystä.

Sähkön siirtomaksuja kuluttajille on tasattava maan sisällä kantaverkon toimintaperiaatteita mukaillen. Tarvittaessa siirron toimintavarmuuden toteuttamisen, maakaapeloinnin tavoiteaikoja on jatkettava ja menettelytapoja tarkistettava.


5. Yritysten edellytyksiä tuettava heikommillakin alueilla

Suomen yritysten kansallinen alueperusteinen tuki on vähentynyt Suomen EU-jäsenyyden aikana merkittävästi. Osarahoitamme sen, mihin saamme EU:lta koheesiorahoitusta. Vain kuljetustuki ja erillisiin päätöksiin perustuvat rakennemuutosrahoitukset ovat puhtaasti kansallista rahoitusta.

Yritysten alueperusteista kehittämisrahoitusta, kuljetustukea ja markkinapuutteiden korjaamista myös pääomarahoituksessa on lisättävä lähemmäs EU:n sallimaa. Maaseudun pienimuotoisen yritystoiminnan tuki on turvattava. Kyläkaupan toimintatuella, EU:n SGEI-säännöllä, on varmistettava välttämättömimmät haja-asutusalueiden kaupan palvelut.

Maan syrjäisimmillä seuduilla yrittämisen ja asumisen edellytyksiä voidaan kohentaa huojentamalla verotusta ja/tai alentamalla yritysten maksamia välillisiä kustannuksia.


6. Asumisen kohtuuttomuudet korjattava

Nopea kasvu on vauhdittanut suurimmissa keskuksissa asuntojen hintakehitystä ja niistä saatavaa tuottoa, mikä on johtanut asumiskustannusten kohtuuttomaan nousuun. Samaan aikaan asuntojen arvot ovat romahtaneet menettävillä alueilla. Tämä ei ole kummankaan alueen etu.

Tasapainoisen aluekehityksen näkökulmasta hallitsematon muuttoliike aiheuttaa ongelmia. Kaavoituksella tulisi tukea paremmin ihmisten toiveita. Tämä tarkoittaa muun muassa luonnonmukaisia ympäristöjä ja pientaloasumista.

Suurimman väestökadon alueilla asuntojen varallisuusarvojen romahtamisessa eniten menettäviä olisi tuettava esimerkiksi määrittelemällä niiden kiinteistöveron verotusarvot uudelleen ja kompensoimalla kuntatalouden menetykset valtionosuuksissa. Asuntorakentamisen valtionrahoitusta on osoitettava myös maaseutu-Suomen peruskorjaus- ja uudisrakentamiseen. Samalla on huomioitava myös muussa yritystoiminnassa olevat muut tuotantorakennukset.


7. Hyvinvointipalvelut vetovoimatekijöiksi

Maakunta- ja sote-uudistus muuttaa keskeisiä sosiaali- ja terveyspalveluja, niiden järjestämistä ja tuottamista radikaalisti. Aluekehityksen kannalta sote-palveluiden järjestäjien erityinen vastuu on huolehtia siitä, että palvelujen saatavuus turvataan lain mukaisesti tasavertaisesti kaikille kansalaisille.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen jäävät uudistuksen jälkeenkin kuntien tehtäviksi. Näiden tehtävien hoitamiseen valtion on valtionosuuksin turvattava kunnille tasapuoliset edellytykset.   

Aluekehityksen kannalta entistä suuremmiksi vetovoimatekijöiksi ovat nousseet toimivat vapaa-ajan palvelut, kulttuuri-, liikunta ja luontopalvelut. Muun muassa Veikkauksen voittovaroilla tulee tukea kuntien tekemiä valintoja omien hyvinvointipalvelujensa rakentamiseksi ja ylläpitämiseksi.

Yhteisten monitoimitilojen rakentamista ja hankkimista peruskoulujen, liikunnan ja kulttuuritoimen tarpeisiin on osarahoitettava myös valtion toimesta. Kaikissa kunnissa ei voi olla tarjolla kaikkia kulttuuri- ja liikuntapalveluja. Kuntien yhteistyö ja työnjako ovat tässä tärkeitä.  

8. Alueellistaminen tasapainoisen aluekehityksen välineeksi

Suomen tulee seurata muiden Pohjoismaiden mittavia alueellistamistoimia. Sellaisia valtion hallintotehtäviä, joiden hoitaminen soveltuu hyvin myös muualla Suomessa, tulee siirtää sinne hallitusti pääkaupunkiseudulta. Myös koulutuspaikkoja voidaan siirtää pääkaupunkiseudulta maakuntiin.

Alueellistaminen ei kuitenkaan välttämättä tarkoita kokonaisten virastojen ja laitosten siirtämistä. Teknologia mahdollistaa monien työtehtävien tekemisen paikasta riippumatta. Jatkossa ei puhuta enää etätyöstä, vaan työn tekemisestä paikkariippumattomasti. Julkisen sektorin on oltava tässä tien näyttäjänä.

Kahden seuraavan vaalikauden aikana myös Suomessa tulee tavoitella 5000–6000 julkisen sektorin työpaikan siirtoa pääkaupunkiseudulta maakuntiin.


9. EU:n uusi ohjelmakausi tukemaan koko maata

EU:n tulevalla ohjelmakaudella Suomen aluekehityksen kannalta tärkeimpiä asioita ovat varsinainen koheesiorahoitus sekä maaseutu- ja maatalouspolitiikan rahoitus. Kasvava merkitys on myös yhteisellä tutkimuspolitiikalla.
 
Suomi maksaa komission esityksen mukaan runsaat kaksi miljardia euroa ja saa sanottuihin tarpeisiin reilusti alle kaksi miljardia euroa. EU:n koheesiopolitiikan eli tasapainoisemman aluekehityksen rahoituksen osalta saantomme on yksi kolmannes maksuihimme verrattuna. Suomen saaman koheesiorahoituksen osuus laski noin viidenneksellä EU:n vuosien 2013–2020 budjettikaudella. Nyt on korjauksen aika.

Koheesiorahoituksen sisällöllinen painopiste on muuttumassa infrastruktuurin rakentamisesta osaamisen, yrittämisen ja innovaatioiden edellytysten tukemiseen. Keskusta tukee ratkaisua. Uuden suuntauksen vuoksi on entistä tärkeämpää, että koheesiopolitiikkaa tulee toteuttaa koko Suomen alueella. Arktinen politiikka tulee koordinoida koheesiopolitiikan kanssa omasta rahoituskokonaisuudesta. Suomen pitkä yhteinen raja Venäjän kanssa tarvitsee enemmän rahoitusta ulkorajayhteistyön budjetista.

Yhteisten suurhankkeiden ja yhteyksien luomisen merkitys kasvaa tulevalla rahoituskaudella. Niiden rahoitus tulisi järjestää yksityisten sekä EU:n ja muiden kansainvälisten rahoittajien yhteisin voimin. EU:n ydinverkkokäytävä - tiet ja radat - tulisi laajentaa koko Suomen rataverkoston koskevaksi.

Euroopan maaseutumaisimpana maana Suomen aluekehityksen kannalta on tärkeää varmistaa, että maaseutu-Suomen pienimuotoiset yritys- ja elinvoimahankkeet saavat rahoitusratkaisuissa entistä suuremman huomion. Suomen tulee sisäisin toimin kohentaa mahdollisuuksiamme EU:n tutkimuksen, innovoinnin ja tuotekehityksen Horisontti-ohjelman rahoituksessa.

Kataisen hallituksen aikana harvan asutuksen painoarvoa EU:n koheesiorahoituksessa heikennettiin. Ratkaisu vähensi tuntuvasti Suomen saantoa näistä varoista. Suomen puheenjohtajakaudella käytävissä neuvotteluissa tavoitteena tulee olla harvan asutuksen kriteerien korjaaminen. Kriteereissä tulee ottaa huomioon harvan asutuksen ohella myös väestön ikärakenne ja pitkä ulkorajamme. Komission kaavailemat turvalausekkeet tuen tasosta ja pysyvyydestä eivät ole riittäviä. Koheesiopolitiikan suurta hallinnollista taakkaa tulee purkaa.

_____________

Keskusta  tiivistää ja priorisoi politiikkalinjauksistaan eduskuntavaaliohjelmansa tavoitteet. Ne sovitetaan talouden raameihin.