Tulevaisuus tehdään kodeissa

Keskustan perhelinjaus

Puoluekokous2018 2 yläkuva pääsky.jpg
Keskusta.fi / Ohjelmia ja politiikkaa / Uusia ohjelmia ja linjauksia / Tulevaisuus tehdään kodeissa- Keskustan perhelinjaus


Jokainen koti on maailman keskipiste.

Hyvinvoiva lapsi oppii ja kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi.

Perheiden pärjäämisestä kasvaa onnellinen Suomi.

Sukupolvet muodostavat välittämisen ketjun,
jossa huolehditaan kaikista perheen jäsenistä.

Kokemus arvokkaasta ikääntymisestä on Suomelle kunnia-asia.

 

Alla olevan perhelinjauksen voit ladata tästä pdf-muodossa>>


Sisältö:

Ketkä kuuluvat perheeseesi?
Haluamme entistä lapsiystävällisemmän Suomen
Keskustalaisen perhepolitiikan periaatteet

TAVOITTEEMME
1. Ennustettavuutta perheellistymistä pohtiville
2. Maailman parhaimmat palvelut perheille
3. Tukea arkeen ja parisuhteisiin  
4. Joustava työelämä - lapsille hyvää hoitoa ja kasvatusta
5. Kodin kasvatusvastuun uusi tuleminen
6. Perheen vanhimmista pidetään huolta

***

 

Ketkä kuuluvat perheeseesi?

Jokainen vastaus on yhtä oikea. Perheiden erilaisuus on rikkaus. Kautta historian side ja suhde perheeseen on muuttunut. Isä, äiti ja kaksi lasta -malli ei ole ollut ikuinen totuus. Vanhempien sukupolvien ja sukulaissuhteiden ohentunut merkitys on niin ikään verraten uusi ilmiö.

Keskustalle perhe tarkoittaa sellaista yhteiskunnan perussolua, johon jokainen voi kokea kuuluvansa. Emme takerru määrittelemään perheen käsitettä sanakirjamaisesti. Perhe on jotakin sellaista kuin omat ihmiset, joihin nojata vastatuulessa ja myötämäessä.

Tiedämme, että kun kodeissa voidaan hyvin, Suomi voi hyvin. Ihminen, joka saa voimaa ja merkitystä elämään läheisistä ihmissuhteistaan, on vahva myös työssään. Silloin riittää voimia myös vastuunkantoon yhteiseksi hyväksi. Iäkäs ihminen mittaa lähiyhteisönsä arvon turvallisuuden tunteessa; minusta pidetään huolta, minä kuulun yhä joukkoon. Lapsi, joka tulee kuulluksi ja nähdyksi ja jolle vanhemmilla on aikaa, saa voimia myös oppimiseen ja kaverisuhteisiin.

Keskustalle on tärkeää hahmottaa perhe sukupolvien ketjuna. Meille lapsimyönteinen Suomi tarkoittaa myös isovanhemmuuden voimavarojen tunnistamista. Samalla haluamme nähdä, että yksinelävien kasvava joukko on oikeutettu vahvempaan yhteiskunnalliseen huomioon.

Haluamme, että jokainen kokee oman perheensä kelpaavan ja tulevan hyväksytyksi, erilaisuudesta huolimatta. Teemme Suomesta maata, jossa lapsilukua - suurta tai nollaa  - ei tarvitsisi selitellä. Näemme vanhemmuuden ulottuvan pidemmälle kuin perhevapaa-puheet yleisesti yltävät. Vanhemmuus ei lopu vaipanvaihtovaiheeseen, vaan kasvattajan vaativassa tehtävässä saa kypsyä ihmisenä sen jälkeenkin moneen otteeseen.

Perheitä on monenlaisia. Yhdelle se on lapsuuden perhe, toiselle ydinperhe, kolmannelle puolison kautta saatu uusperhe. Neljäs on löytänyt kotinsa sijaisperheestä ja viidennelle perhe on puoliso. Perhe on se nuoripari, joka vastaanottaa elämän ihmeen jossakin synnytyssalissa juuri nyt. Keskustalle kaikki perheet ovat yhtä tärkeitä ja arvokkaita.

Haluamme entistä lapsiystävällisemmän Suomen

Suomi tarvitsee lapsistrategian, johon päättäjät laajasti sitoutuvat. Lapsi- ja perheystävällinen ajattelumalli ja näkökulma on ulotettava koko yhteiskuntaan. Meillä on tehty lapsi- ja perhepolitiikan saralla vuosien varrella paljon. Tehty työ näyttäytyy kuitenkin liian usein hajanaisena ja lyhytjänteisenä. Yhteisen keskustelun kautta tulee löytää suuntaviivat sille, minkälaista lapsuutta lapsille tavoitellaan vuonna 2040 ja mitkä ovat sen perusperiaatteet. Hallituskaudet ylittävä, pitkän ajan lapsistrategia, on laadittava niin, että se perustuu YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen.
YK:n lapsen oikeuksien sopimus on maailman laajimmin voimaansaatettu ihmisoikeussopimus. Suomi on sitoutunut sitä kautta auttamaan kaikkia maailman lapsia. Se koskee jokaista alle 18-vuotiasta lasta. Erityinen suojelu ja huolenpito velvoittavat aikuisia varmistamaan lapsen oikeuksien toteutumisen ja myös suojelemaan lapsia heidän oikeuksiinsa kohdistuvilta laiminlyönneiltä. Lapsen oikeus hänen hyvinvoinnilleen välttämättömään suojeluun ja huolenpitoon on velvoittava ja kiistämätön. Aikuisilla on myös velvollisuus ottaa selvää lasten mielipiteistä, kun he tekevät lapsia koskevia päätöksiä.

Päättäjiltä on oikeus edellyttää politiikkaa, joka arvostaa perheellistymistä. Lapsi- ja perhepolitiikan tulee olla vakaata ja ennakoitavaa. Osana sosiaaliturvan uudistamista tulee perhekäsitettä selkeyttää etuuksien viidakossa ja päästä useista eri määritelmistä nykyistä selkeämpään tilanteeseen. Työelämässä on tunnistettava se, että työpaikan ulkopuolinen elämä vaikuttaa työntekijään.

Tulevaisuutta rakentava katse on käännettävä koteihin ja siellä tehtävän kasvatustyön tukeen. Lapselle koti maailman keskipisteenä on aina ensimmäinen ja ratkaiseva. Varhaiskasvatus ja koulutus tukevat tätä perheissä tapahtuvaa kasvua. Vanhempia ei pidä jättää yksin kasvatustehtävässään. Hyvinvoiva lapsi myös oppii parhaiten. Vanhempien tukeminen on välttämätöntä myös oppimisen tasa-arvon kannalta.

Palveluiden ja tulonsiirtojen lisäksi myös sanoilla ja asenteilla arvostetaan nykyisiä ja tulevia perheitä. Koko Suomen, myös työelämän, yhteinen tehtävä on tehdä vanhemmuudesta kunnia-asia, puhua perhe-elämästä myönteisesti.

Suomeen syntyy hälyttävän vähän vauvoja ja ensisynnyttäjien keski-ikä nousee. Alentunut syntyvyys ja sen suuret alueelliset erot vaikuttavat Suomen tulevaisuuteen tavalla, jota emme tänä päivänä välttämättä pysty vielä täysin edes hahmottamaan. On tärkeää, että historiallisen pienien ikäluokkien hyvinvointiin kiinnitetään erityistä huomiota, koska ketään ei ole varaa hukata syrjäytymisen polulle.

Alenevaa syntyvyyttä on tutkittava huolella ja vaikutettava kaikkeen siihen, mihin politiikalla, työ- ja talouselämällä voi vaikuttaa. Se tiedetään, että suomalaisten lapsilukutoive on korkeammalla kuin toteutunut syntyvyys; lapsitoiveet jäävät liian usein vain haaveiksi. Perheellistymisikäisille on luotava uskottava tulevaisuudennäkymä, jossa huomiseen voi luottaa ja tulevaisuudelta toivoa hyvää. Eroa toivotun ja toteutuneen lapsiluvun välillä on kurottava umpeen. Tämän työn pohjalle tarvitaan lisää syntyvyystutkimusta.

Viimeisten vuosikymmenten aikana suomalaiset perhemuodot ovat jakautuneet kahtaalle siten, että yhä useammat perheet ovat yhden lapsen ja yhden vanhemman perheitä ja toisessa ääripäässä ovat monilapsiset perheet. Perinteinen perhekäsitys isästä, äidistä ja kahdesta lapsesta ei ole enää pääsääntö. Noin 30 % naisista synnyttää yli puolet suomalaisista lapsista. Samaan aikaan yhä useampi päättää valita lapsettomuuden vapaaehtoisesti. Jokainen perhe ja perhetilanne on ainutkertainen -  perhepolitiikan on vastattava tähän moninaiseen todellisuuteen.

Lapsilukutoiveen toteutuminen on sidoksissa yksilön ja pariskunnan sosioekonomiseen asemaan. Erityisesti pienituloiset ja matalasti koulutetut miehet kärsivät lapsettomuudesta ja parisuhteen puutteesta, kun taas paremmin toimeentulevat pääsevät useammin toivomaansa perhekokoon. Työelämästä syrjäytyvät miehet syrjäytyvät myös isyydestä. Työ syrjäytymistä vastaan on työtä myös syntymättömien vauvojen puolesta.

Parhaassa työiässä olevien miesten työllisyysaste on Suomessa Kreikan, Italian ja Espanjan jälkeen EU:n neljänneksi alhaisin. Näissä kolmessa muussa maassa harmaan talouden osuus on kuitenkin Suomea suurempaa, joten niissä osa miehistä työskentelee tosiasiallisesti, vaikka se ei virallisessa työllisyysasteessa näy. Nuorten miesten työllisyystilanteen vahvistaminen on yksi keskeinen keino, jolla syntyvyyttä voidaan Suomessa edistää.     

Epäselvää on, kuinka paljon lapsiperheköyhyys vaikuttaa seuraavan lapsen hankinnassa. Syntyvyys on kuitenkin vähentynyt niin ensimmäisten, toisten kuin viidensienkin lasten kohdalla. Tämä johtaa pohtimaan, onko toinen tai kolmas lapsi ylellisyys vain niille, joilla siihen on varaa. Perhebarometrin mukaan lapsettomuutta toivovien ryhmästä keskivertoa suurempi osa on työttömiä, pienituloisia sekä taajamassa tai maaseudulla asuvia – liekö ilmaistu lapsettomuustoive näissä tilanteissa todellinen vai alistumista elämäntilanteeseen.

 

Keskustalaisen perhepolitiikan periaatteet
(Keskustan periaateohjelmasta)

  • Lapsella on omat vahvat oikeutensa. Niistä suurin on oikeus turvalliseen lapsuuteen ja leikkiin. Lapsen ei pidä kantaa aikuisten murheita. Lapsista on pidettävä huolta, rohkaistava ja heidän näkemyksiään on kuultava.
  • Tuemme vastuullista vanhemmuutta, aikuisuutta ja vahvaa läsnäoloa lasten elämässä. Vanhemmilla pitää olla mahdollisuus olla lastensa lähellä ja perhearjessa tasavertaisesti.
  • Vanhemmuus, läheisistä huolehtiminen ja työ mahtuvat onnelliseen elämään. Tuemme perheen ja työn tasapainoa asenteilla ja rakenteilla.
  • Tuemme jokaisen omaa toivetta perheen koosta. Kunnioitamme perheiden moninaisuutta.
  • Ongelmainen nuori tarvitsee tukemme ja elämälleen merkityksen. Yksi turvallinen aikuissuhde, harrastus, kannustus, luottamus tai uudet kaverit voivat muuttaa suunnan.
  • Sukupolvien ketju on vastuun rikas ketju. Sukupolvet huolehtivat toisistaan: vanhemmat lapsistaan ja sitten nuoremmat polvet vanhemmistaan. Tätä välittämisen vastuuta haluamme tukea ja jatkaa. Tunnistamme senkin, että ketju voi olla raskaskin ja traumatisoitunut – ruostunut ketju ei pysty vastuuta kantamaan.
  • Ihminen on oman elämänsä toimija. Haluamme kuulla ihmisiä heitä koskevissa asioissa ja kunnioittaa heidän itsemääräämisoikeuttaan. Mitä haavoittuvampi ihminen, sitä herkemmin muiden on pidettävä huolta hänen itsemääräämisoikeudestaan. Kenestäkään ei saa tulla vain toimenpiteiden ja etuuksien kohde.



TAVOITTEEMME

1. Ennustettavuutta perheellistymistä pohtiville

  • Opintojen ja lapsiperheen arjen helpompi yhteensovittaminen
    Yliopistosta valmistuneiden keski-ikä on 28,8 vuotta, ammattikorkeakoulusta hieman vähemmän. Monelle tutkinnon tekeminen ja työpaikan vakiinnuttaminen ovat edellytyksiä lapsen yrittämiselle. Tämän ilmiön taustalla on kulttuurillisten syiden lisäksi myös taloudellisia syitä. Tutkimusten mukaan opiskelijoiden heikolla toimeentulolla on vaikutusta perheellistymiseen. Naisen hedelmällisyys ei jousta, joten yhteiskunnan tulee joustaa.

    -    Korotetaan opintotuen huoltajakorotusta ja perheellisten opiskelijoiden tulorajoja. Lasketaan perheellisten opiskelijoiden opintopistevaatimuksia sekä vähennetään opintolainahyvitysjärjestelmän vaatimuksia. Nämä toimet helpottaisivat perheellistymistä opiskeluaikana sekä kannustaisivat perhe-elämän ja opiskelun yhdistämiseen.

    -    Joustava hoitoraha pitää voida yhdistää opiskeluun.

    -    Korkeakoulujen lapsiparkit ja varhaiskasvatuspalvelut korkeakoulujen tiloissa edesauttaisivat sekä opintojen ja perheen yhteensovittamista että perhe-elämän tutuksi tekemistä nuorille. Lapsen tulee olla tervetullut kampuksille.

  • Joustavampi työelämä
    Työelämän asenteiden ja käytäntöjen pitää tukea tasapainoa vanhemmuuden ja työn välillä. Joustavat työajat, osa-aika- ja etätyön mahdollisuudet sekä työaika- ja lomapankit pitää ottaa nykyistä laajemmin käyttöön niin pikkulasten vanhempien, ikääntyneistä omaisista huolehtivien kuin muidenkin ruuhkavuosia elävien kohdalla. Näiden mahdollisuuksien täysimääräinen hyödyntäminen on kaikkien, myös lapsettomien työntekijöiden etu. Raskaussyrjintään on puututtava nykyistä tehokkaammin. Kuntien, valtion ja yritysten tulee työnantajina kantaa vastuunsa perhemyönteisten asenteiden vahvistamisesta ja työpaikkojen perheystävällisyydestä.

  • Hedelmällisyysneuvonta ja perhesuunnittelu sanan laajemmassa merkityksessä on otettava osaksi yhteiskunta- ja seksuaalikasvatusta oppilaitoksissa ja nuorisotyössä, myös nuorille miehille.

  • Hedelmöityshoidot aidosti kaikkien saavutettaviksi
    Hedelmöityshoitoja annetaan sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Lain mukaista julkisten palveluiden piiriin pääsemistä kuukauden sisällä lähetteen saamisesta ei pystytä kaikilla paikkakunnilla takaamaan, vaan jonot ovat pitkät. Hedelmöityshoitoihin pääsy julkisella puolella pitää olla helpompaa ja yhdenvertaista kaikille hoitoa tarvitseville. Yksityisellä puolella hoitoihin pääsee nopeasti, mutta kustannus on korkea. Hedelmöityshoitojen osana on huomioitava entistä paremmin henkinen tuki. Jos raskaus keskeytyy tai se keskeytetään, on varmistettava, että tilanteesta selviytymiseen on tarjolla henkistä tukea.

  • Adoptiojärjestelmän kehittäminen
    Adoption asema tulee selkeyttää lastensuojelulaissa. Avoimen adoption tunnettavuutta tulee vahvistaa ja toimintamallia levittää. Avoimessa adoptiossa lapsi saa pysyvästi uuden perheen, mutta yhteys biologiseen perheeseen säilyy, jos se on lapsen edun mukaista. Terveydenhuollossa on tarvetta lisätä osaamista adoptiolasten tarpeista.

  • Translain sterilisaatiovaatimuksesta luopuminen
    Keskustan puoluekokous hyväksyi translain uudistamisen tarpeen jo 2014 ja uudisti kantansa 2018. Tunnistamme sukupuolten moninaisuuden. Vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä sukupuolen korjauksen edellytyksenä tulee poistaa.

  • Synnytyssairaalat
    Suomen synnytyssairaalaverkkoa on karsittu viime vuosikymmeninä paljon. Alhainen syntyvyys tulee entisestään asettamaan paineita nykyiselle rakenteelle.  Keskustan mielestä nykyinen synnytystoiminnan laajuus tulee turvata ja samalla synnytystoiminnan korkea laatu tulee varmistaa jatkossakin.

  • Taloudellista tukea perheille  
    1.    Lapsiperheköyhyyden vähentämiseksi kaikista pienituloisimmille perheille luodaan harkinnanvarainen, ylimääräinen lapsilisä. Tuki on tarkoitettu väliaikaiseksi avustukseksi esimerkiksi työttömyyden tai vakavan sairauden kohdatessa.
    2.     Yksinhuoltajien toimeentuloa turvataan lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen nostamisella.
    3.    Asuntolainojen korkovähennystä ei pidä nykyisestä heikentää.

 

2. Maailman parhaimmat palvelut perheille

 

  • Palvelut uudistetaan kokonaisvaltaisesti tukemaan monimuotoisten perheiden hyvää arkea kotona, varhaiskasvatuksessa ja koulussa
    Lasten ja perheiden erilaiset palvelut ja tuki kootaan yhteen ja tuodaan lähelle, helposti saavutettavaksi niin verkossa kuin fyysisesti.

  • Perhekeskus palveluiden sydänpaikaksi
    Perhekeskukset tarjoavat kaikkia lapsiperheiden palveluita yhdestä paikasta matalalla kynnyksellä.  Perhekeskus liittää yhteen sosiaali-ja terveyspalvelut, sivistyspalvelut, järjestöjen ja seurakuntien tuen.

    Perhekeskuksessa toimivat lasten-  ja äitiysneuvola, perheneuvola, kotipalvelu, perhetyö, fysioterapia ja kuntoutus, vanhemmuuden ja parisuhteen tuki, erotilanteen palvelut, vammaisten ja maahanmuuttajaperheiden palvelut yhdessä varhaiskasvatuksen ja koulun kanssa.  Ammattilaiset toimivat yhdessä lapsen ja perheen hyväksi ja kanssa, tietoa jakaen.

    Perhekeskus tarjoaa paikan myös perheiden kohtaamiseen ja vertaistukeen. Perheet itse osallistuvat palveluiden kehittämiseen.

  • Lisää kotipalvelua
    Arjen kotiapu ja vanhemmuuden tuki tuodaan sujuvasti saataville neuvolan, varhaiskasvatuksen ja koulun kautta. Kotipalvelu auttaa perheitä selviämään arjessa erilaisissa elämäntilanteissa. Kotipalvelua on myönnettävä perheiden tueksi nykyistä nopeammin ja helpommin esimerkiksi neuvola- ja päiväkotipalveluiden kautta. Neuvolassa tulee kertoa kotipalvelusta kaikille vauvaperheille ja myös ikävuositarkistusten yhteydessä.

  • Lasten terveys
    Lasten ja nuorten hyvinvoinnin pohja luodaan kodeissa ja ihmissuhteissa. Sitä rakennetaan harrastuksissa ja kouluissa maksuttoman kouluruokailun ja liikuntamahdollisuuksien avulla. Parhaat toimintamallit lasten liikkumisen edistämiseksi ja ylipainoriskin välttämiseksi tulee levittää koko maahan.

    Energiajuomat tulee kieltää alle 15-vuotiailta. Lapsen oikeus terveyteen tarkoittaa myös lapsen oikeutta rokotuksiin – rokotekattavuutta on parannettava aktiivisella tiedottamisella, puheeksi ottamisella, seurannalla. Kansallinen rokoteohjelma laajennetaan poikien HPV-rokotteeseen. Lapsen kehoon ei pidä puuttua muilla kuin lääketieteellisillä perusteilla. Tästä syystä esimerkiksi tyttöjen sukuelinten silpomisen pitää olla entistä selkeämmin rangaistavaksi teoksi määritelty lainsäädännön tasolla. Ilmiön pois kitkeminen edellyttää myös terveydenhuollon ja opetuksen ammattilaisten koulutusta.

  • Lastensuojelun vahvistaminen
    Lastensuojelulain uudistamista pitää jatkaa lapsen edun vahvistamiseksi. On tarpeen löytää keinoja, joilla oireileva lapsi ja perhe saa tukea ajoissa. Lastensuojelun kasvavin ryhmä on nuoret. Se kiirehtii myös vanhemmuuden tuen uusia muotoja, jossa tavoitetaan murrosikäisten vanhemmat.

    Lastensuojelutyön kuormittavuutta vähentää moniammatillinen tiimi, joka pystyy tukemaan lasta ja perhettä parhaimmalla tavalla. Sosiaalityön tueksi tuodaan tiiviimmin terveydenhuollon ja opetuksen ammattilaiset. Suurten kaupunkien lastensuojelun ruuhkautumisen estämiseksi tarvitaan erillisrahoitus.

    Lainsäädännön uudistuksen ytimessä on oltava moniammatillisen yhteistyön vahvistuminen, perhesijoituksen onnistumisen varmistaminen ja lapsen pompottelun vähentäminen, sekä jälkihuollon kokonaisuudistus, jossa apu laajennetaan aikuistumisen tueksi.

    Perhehoitajien sosiaaliturvan aukot selvitetään. Perhehoitajilla tulisi tarvittaessa olla oikeus hoitovapaaseen riippumatta lapsen iästä. Hoitovapaalla varmistetaan sekä sijoitetun lapsen että sijaisperheen turvallista sopeutumista uuteen elämäntilanteeseen. Sijoitetulle lapselle mahdollistetaan turvallisen aikuisen riittävä tuki tässä uudessa elämäntilanteessa.

  • Päätöksenteko
    Lapsi- ja perhevaikutusten arviointi tulee tuoda päätöksentekoon kaikille tasoille. Tämä edellyttää myös välineitä lapsibudjetointiin eli lapsiin kohdistuvien menojen seurantaa yli hallinnonrajojen. Perheministeri tarvitaan seuraavaankin hallitukseen. Lapsi- ja perhejärjestöjen roolia tulee vahvistaa julkisesti järjestettyjen palvelujen rinnalla. Tutkimukseen ja näyttöön perustuvia vaikuttavia menetelmiä pitää levittää koko Suomeen (mm. Lapset puheeksi, Ihmeelliset vuodet).

    Lasten osallisuutta yhteiskunnassa voidaan lisätä esimerkiksi alueellisten lapsifoorumeiden avulla. Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön (Itla) roolia lasten yhteiskunnallisen painoarvon lisääjänä kasvatetaan.

  • Erityislapset
    Jokaisen lapsen oikeus on saada asua omassa kodissaan, kun se on lapselle turvallinen. Omaishoidettavien lasten ja nuorten kohdalla tapahtuva perhehoito on lapsen tai nuoren ensisijainen vaihtoehto. Laitoshoidon tulee olla viimesijainen hoitomuoto kehitysvammaisille ja pitkäaikaisesti sairaille lapsille.

  • Kulttuuri ja lukeminen
    Kulttuuri on tärkeää lapsillekin ja tarjontaa pitää olla kaikkialla Suomessa. Haluamme tukea lastenkulttuuria ja vahvistaa lasten lukutaitoa esimerkiksi lukukampanjoiden avulla.


3. Tukea arkeen ja parisuhteisiin

  • Helpompi pääsy parisuhdeterapiaan
    Apua parisuhteen ongelmiin uskalletaan hakea, mutta ongelmaksi koituu pitkät jonot palveluiden piiriin pääsyyn. Apua hakevan pitää saada tukea nopeammin. Puretaan jonot ja lisätään matalan kynnyksen palveluita ja niiden saatavuutta perhekeskuksista. Tuetaan seurakuntien ja muun kolmannen sektorin työtä aiheen äärellä.

  • Tukea erotilanteisiin
    Liiton ja perheen hajoaminen on aina kriisi. Kriisin kestoa ja vaikutuksia voidaan pehmentää tukemalla aikuisten kykyä sopia lapsen huoltoon liittyvistä asioita niin sanotun vanhemmuussuunnitelman avulla. Eron ensiapupisteet kokoavat eroperheen palvelut yhteen.

  • Selkeät säännöt ja oikeudet eroperheiden arkeen
    Vuoroviikkoasuminen on monen lapsen arkea – yhden sijaan koteja on kaksi. Palvelu- ja etuusjärjestelmiämme on kehitettävä vastaamaan tätä lasten ja perheiden arjen todellisuutta. Esimerkiksi lapsilisä- ja asumistuki tulisi voida jakaa molempien vanhempien kesken. Kummallakin vanhemmalla pitää olla oikeus lapsen Kela-korttiin ja koulukuljetusta pitää järjestää kummastakin kodista.

  • Väkivallalle stoppi
    Koti ei ole kaikille turvasatama, vaan se on myös maailman naisille yleisin paikka joutua väkivallan uhriksi. Turvakotien rahoituksen kasvattamista on jatkettava ja turvakotipaikkojen määrä tulee lisätä. On jatkettava naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjumiseen tarkoitetun Istanbulin sopimuksen toimeenpanoa. Lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden miesten tulee myös saada henkistä tukea.

    Ennaltaehkäisytyötä on vahvistettava erityisesti nuorten miesten keskuudessa muun muassa kasvattamalla tunteiden parempaan käsittelyyn. Poliisiviranomaisten osaamista perheväkivaltatapauksissa on vahvistettava.

    Seksuaalista häirintää ja väkivaltaa tapahtuu Suomessa liikaa. Matalan, anonyymin ilmoittamisen kanavia pitää vaatia niin kouluihin, oppilaitoksiin kuin työpaikoille. Lapsiin ja nuoriin kohdistuneisiin seksuaalirikosten selvittämisiin pitää luoda turvallinen, moniammatillinen ympäristö. Nykyään seksuaaliväkivaltaa kokeneet lapset joutuvat prosessiin, joka kestää melkein kaksi vuotta. Lapselle kaksi vuotta on ikuisuus.

    Jokaisella Suomessa asuvalla lapsella on oikeus kasvaa rauhassa. Lasten toisiinsa kohdistama väkivalta ei ole kiusaamista vaan rikos. Häpeä(kunnia)rikosten suunnittelusta pitää tehdä selkeästi rikosoikeudellisesti rangaistavaa.

  • Yksinelävien parempi huomioiminen
    Yksinelävien kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin on kiinnitettävä huomiota ja asema yhteiskunnassa tunnistetaan laajasti esimerkiksi verotuksen, asumisen ja toimeentulon näkökulmasta.


4. Joustava työelämä - lapsille hyvää hoitoa ja kasvatusta


Perhevapaauudistus

  • Keskustalle tärkein arvo on lapsen oikeus yhteiseen aikaan molempien vanhempien kanssa sekä perheiden valinnanvapaus. Mallin on joustettava erilaisiin elämäntilanteisiin.

  • Ansiosidonnaisen perhevapaakauden isien osuuden pidentäminen ei saa vaikuttaa äitien osuuteen lyhentävästi. Tarvitaan kolmikantainen yhteinen tavoite siitä, että perhevapaisiin satsataan lisärahaa noin 200 miljoonaa euroa. Rahoitusvastuu on jatkossakin työtulovakuutuksen kautta valtion lisäksi työnantajilla ja työntekijöillä.

  • Oikeus kotihoitoon turvataan kolmeen ikävuoteen saakka.

  • Perhevapaiden uudistaminen on toteutettava siten, että se kohtelee tasa-arvoisesti myös kaikkia monimuotoisia perheitä.

  • Osa-aikaisesta työstä pienten lasten vanhemmille aina koulupolun alkuvuosiin asti on tehtävä subjektiivinen oikeus. Perheiden mahdollisuutta käyttää joustavaa ja osittaista hoitorahaa tulee lisätä.

  • Heikossa työmarkkina-asemassa olevia vanhempia tuetaan räätälöidyillä työllisyyspalveluilla työnhaussa ja ammattitaidon päivittämisessä.

  • Varhaiskasvatuksen maksut määritellään käytön mukaan.

  • Yksinhuoltajien työhön osallistuminen mahdollistetaan tuomalla pienet koululaiset vuorohoidon piiriin sekä lisäämällä koulujen aamu- ja iltapäivätoimintaa.

  • Varhaiskasvatus ja neuvolapalvelut pitää yhteen sovittaa paremmin ja varmistaa toimiva yhteydenpito.

  • Hoitovastuun tasaisemman jakautumisen edistämiseksi on tärkeää, että isät tuntevat alusta saakka olevansa yhtä tervetulleita neuvolaan ja perhepalveluihin kuin äidit. Neuvolan ammattilaisten koulutuksissa pitää käydä läpi isien ottaminen mukaan jo raskauden seurannan vaiheessa. Työpaikoilla isien perhevapaiden käyttöä edistää se, että työnantaja huolehtii isän työn uudelleenorganisoinnista ja palkkaa isän perhevapaan ajaksi sijaisen.

  • Perhevapaiden uudistamisessa on otettava nykyistä paremmin huomioon yrittäjyyden eri muodot. Joustava perhevapaajärjestelmä auttaa monimuotoistuvassa työssä itsensätyöllistäjiä, yksin- ja pienyrittäjiä sekä esimerkiksi alustatalouden kautta työtä tekeviä yhdistämään perheen ja työn.

  • Työnantajan pitää varmistaa, että perhevapailta töihin paluu sujuu hyvin. Vanhempien pitää voida luottaa siihen, että perheen perustaminen ei riskeeraa työuraa. Turvatun töihin paluun vuoksi perhevapaalta palaavien työntekijöiden irtisanomissuojaa tulee korottaa väliaikaisesti työhön paluusta eteenpäin muutaman kuukauden ajaksi.

  • Isovanhemmilla pitää olla mahdollista hoitaa jatkossakin alle 3-vuotiaita lapsia perhevapaaetuuksien turvin.

  • Laadukas hoito ja varhaiskasvatus ´
    Määrän sijasta on aika keskityttyä laatuun. Tärkeimpiä tavoitteita ovat laadukas varhaiskasvatus, pienet ryhmäkoot, osaavan henkilökunnan riittävyys päiväkodeissa sekä terveet ja turvalliset tilat lähellä lapsen kotia. On varmistettava, että erilaisille hoitomuodoille on riittävän hyvät edellytykset: myös perhepäivähoitoa, ryhmäperhepäivähoitoa, kerhotoimintaa ja vuoropäiväkoteja on kehitettävä. Nämä kaikki yhdessä ovat maksuttomuutta tärkeämpiä tavoitteita. Varhaiskasvatuksen laatuun panostaminen on lapsen etu ja vahvistaa perheiden luottamusta päivähoidon arkeen. Varhaiskasvatuksessa tulee huomioida nykyistä paremmin lasten monikulttuuriset taustat. Maahanmuuttajaperheitä tulisi erityisesti kannustaa osallistumaan varhaiskasvatukseen.

  • Pienten lasten koulu  
    Koulutuksen eriarvoistuminen ja oppimistulosten eriytyminen pitää pysäyttää. Koulutaipaleen ensimmäiset vuodet ja niiden nivelvaiheet tulee punoa kokonaisuudeksi, jonka aikana varmistetaan jokaisen lapsen perustaitojen osaaminen. Esikoulusta ja peruskoulun kahdesta ensimmäisestä vuosiluokasta tulee muodostaa kokonaisuus, pienten lasten koulu, jonka aikana varmistetaan jokaisen lapsen perustaitojen riittävyys edetä pidemmälle. On kehitettävä palvelua, jossa vuorotyötä tekevien perheissä voidaan turvata pienimpien koululaisten tarvitsema hoiva.

5. Kodin kasvatusvastuun uusi tuleminen

  • Tuki vanhemmille muuttuneessa kasvuympäristössä
    Mobiililaitteiden kasvanut rooli perheen kaikkien jäsenten arjessa on muuttanut perhearkea ja kasvatusympäristöä. Vanhemmille on tarjottava tukea ruutuajan ja
    –sisällön hallintaan sekä sosiaalisen median riskeiltä suojeluun.

  • Vanhemmuuden tuki myös teini-ikäisten vanhemmille
    Teinin vanhemman ”neuvola” tuodaan koulun yhteyteen. Islannissa on havaittu, että teini-ikäisten vanhempien kanssa vietetty aika sekä tunne siitä, että koulussa välitetään, korreloi vahvasti lasten hyvinvoinnin kanssa. Kerran vuodessa koululla olisi mahdollisuus paneutua oppilaan tilanteeseen yhdessä oppilashuollon ja vanhempien kanssa.

  • Islannin opit käyttöön
    - Harrastusseteli kaikille 10-18 -vuotiaille nuorille ja joustavan koulupäivän malli käyttöön
    Jokaisella nuorella ja lapsella tulee olla oikeus vähintään yhteen mieluisaan harrastukseen. Liikunta-, kulttuuri- ja muut harrastekerhot on liitettävä osaksi lasten ja nuorten koulupäivää. Tässä tulee tehdä yhteistyötä järjestöjen ja vapaaehtoistoimijoiden kanssa. Vähävaraisten perheiden lasten seura- ja harrastemaksuja on tuettava harrastetuella. Kuntien on tarjottava alle 18-vuotiaille maksuttomia harrastetiloja.
    - Suositukset nuorten kotiintuloajoista kaikkiin kuntiin
    - Vanhempien ja koulun väliset sopimukset
    Luokan opettajat, vanhemmat ja oppilaat sopivat yhdessä pelisäännöt esimerkiksi kotiintuloajoille, päihteettömyydelle ja syntymäpäivälahjojen hinnoille.

  • Maksuton ehkäisy alle 25-vuotiaille
    Tutkimusten mukaan maksuton ehkäisy nuorille vähentää abortteja. Kuntien kokeiluista on hyviä tuloksia. Lakimuutoksella oikeus olisi yhdenvertainen kaikille nuorille eri puolilla Suomea.

  • Nuorten Ohjaamot lähipalveluiksi. Tukea nuorille löytämään oma paikkansa.
    Nuori kaipaa turvallisia aikuissuhteita ja kanssakulkijaa silloinkin, kun asiat näyttävät olevan hyvin. Matalan kynnyksen moniammatillisia palveluja on oltava saatavilla ennen kuin ongelmat pääsevät laajenemaan ja syvenemään.

    Maksutonta tukea ja apua nuorille tarjoavat Ohjaamot on saatava lähipalveluiksi. Varhaisen vaiheen mielenterveyspalvelujen saatavuutta Ohjaamoissa on vahvistettava.

  • Nuorten mielenterveysongelmien ennaltaehkäisy ja peruspalvelujen parantaminen
    On tärkeää, että vanhemmat ja nuoret saavat tukea hyvään vuorovaikutukseen ja koulukiusaamisen vähentämiseen. Mielenterveyspalveluita on saatava entistä paremmin koulutuksen kaikilla asteilla. Nuoren itsensä kuuleminen häntä koskevissa palveluissa on ensiarvoista ja välttämätöntä. Palvelut perustuvat liikaa arvioon, onko jollain mielenterveyden sairaus vai ei. Erikoissairaanhoidon ruuhka kasvaa, koska niin sanottuja välimallin palveluita lievästi mielenterveytensä kanssa kamppaileville nuorille ei ole saatavilla. Uusia toimintamalleja tähän on kehitetty ja testattu. Ne pitää ottaa käyttöön kaikkialla. Tällä vaalikaudella aloitettua mielenterveysstrategiatyötä pitää jatkaa.

  • Tulevaisuuskutsunnat kaikille nuorille
    Kutsunnoissa nuori kävisi yhdessä eri alojen ammattilaisten kanssa läpi yleiseen hyvinvointiin, terveyteen, tulevaisuuden opiskelu- ja urasuunnitelmiin sekä varusmies- tai siviilipalveluun liittyviä kysymyksiä aikuisuuden kynnyksellä.

6. Perheen vanhimmista pidetään huolta


Suomi tarvitsee ikäihmisiä koskevan asenteiden ja ajattelun vallankumouksen. Haluamme, että Suomi on maailman paras maa myös ikääntyä – ja aikanaan myös kuolla. Ikäihmiset ovat yhteiskunnan aktiivinen voimavara ja elämänkokemuksen lähde nuoremmille sukupolville. Ikäihmisiä ei saa nähdä vain palveluiden, etuuksien ja toimenpiteiden kohteina.

Ikäihmisiä pitää kuulla heitä koskevissa asioissa ja kunnioittaa heidän itsemääräämisoikeuttaan. Ikääntyneellä pitää olla mahdollisuus jatkaa itsensä näköistä elämää myös eläkevuosina. Sosiaaliset suhteet, harrastukset ja myös omien voimavarojen ja toiveiden mukainen osallistuminen työelämään muodostavat onnellisen ja tasapainoisen ikääntymisen perus-
elementit.

Ikäihmisillä on oikeus turvalliseen ja hyvään elämään myös heidän omien voimavarojen heikentyessä. Perustarpeista on pidettävä huolta ja jokaisen vanhuksen yksilöllisiä toiveita palveluiden ja hoivan tarpeesta on kuultava ja kunnioitettava. Kulttuuri ja taide on nähtävä hoivan tukena – oikeus estetiikkaan ja kulttuurielämyksiin kuuluu myös hoivan piirissä oleville.

Jokaisen ikääntyneen pitää kokea elämänsä merkityksellisenä. Haluamme rakentaa yhteiskuntaa, jossa leskeytyneet vanhukset eivät jää syrjään. Mielekäs sosiaalinen kanssakäyminen tukee ikäihmisen elämäniloa ja toimintakykyä. Sukupolvien vastuu toistensa hyvinvoinnista ja oikeus olla osallisena tässä sukupolviketjussa jatkuu myös vanhuuteen. Isovanhemmuus on suuri ilo ja etuoikeus. Tuemme isovanhempien oikeutta olla läsnä lastenlasten elämässä myös perheiden erotilanteissa.

Suomi tarvitsee vanhusten aseman parantamiseksi ja hyvän hoivan varmistamiseksi sekä vanhusasiavaltuutetun että eduskunnan oikeusasiamiehen toimistoon erityisen vanhusasiamiehen.

Oikeusministeriön alaisuudessa toimivan vanhusasiavaltuutetun tehtävä olisi nostaa yhteiskunnalliseen keskusteluun vanhusten ja ikäihmisten aseman seuraaminen ja kehittäminen. Eduskunnan oikeusasiamiehen toimistossa toimivalla erityisellä vanhusasiamiehellä olisi toimivalta tutkia vanhusten epäasialliseen hoitoon liittyviä tapauksia ja kysymyksiä sekä antaa niistä hoivan ja hoidon järjestäjille viranomaispalautetta.

Lisäksi tarvitaan aktiivisia vanhusneuvostoja niin kunta- kuin maakuntatasolla rakentamaan yhä vanhusmyönteisempää yhteiskuntaa.


Aktiivinen ikääntyminen

  • Terveys- ja hyvinvointitarkastus eläköityville suomalaisille
    Eläkkeelle siirtyminen on ihmiselle suuri muutos. Tähän elämän nivelvaiheeseen tarvitaan lakisääteinen hyvinvointi- ja terveystarkastus. Siinä kartoitetaan yhdessä terveydenhuollon ammattilaisen kanssa keskeiset terveysriskit ja hyvän elämän eväät eläkevuosille.

  • Ikäkausineuvola yli 75-vuotiaille
    75 ikävuodesta lähtien ihminen kutsutaan säännöllisin väliajoin ikäkausineuvolaan.

  • Ikäihmisten yksinäisyyden torjunta asumisratkaisuja hyödyntäen  
    Yksinäisyys on liian usein ikäihmisen ainoa kaveri. Siksi tarvitaan uudenlaisia yhteisöllisiä asumismuotoja, esimerkiksi kaupunkeihin seniorikortteleita ja yhteisöasumisen muotoja. Sukupolvien välistä vuorovaikutusta ja kohtaamista pitää edistää.

    Asuntokantaa tulee korjata pidempään kotona asumisen mahdollistamiseksi. Asuinalueita on parannettava ikääntyneiden näkökulmasta sekä lisättävä asumista tukevia palveluja. Huonokuntoisille ja muistisairaille vanhuksille tarkoitettujen asuntojen rakentamiseen ja peruskorjaamiseen on jatkossakin myönnettävä erityisryhmien investointiavustuksia. Lisäksi tulee selvittää taloudellisia kannustimia, joilla voidaan edistää eri sukupolvien asumista saman katon alla. Ikäihmisten asunnot tulee rakentaa lähelle palveluita, hyvien kulkuyhteyksien päähän ja pyrkiä siihen, että luontosuhdetta pystytään ylläpitämään.

  • Harrastuspassi, joka mahdollistaa jokaisen vanhuksen osallistumisen johonkin liikunta- tai kulttuuriharrastukseen.
    Kyse voi olla esimerkiksi taloudenhoito- ja kokkauskursseista leskeksi jääneille.

  • Takuueläkettä on korotettava.
    Etenkin yli 75-vuotiaiden köyhyysriski on kasvanut. Pienituloiset eläkeläiset ovat haavoittuneimmassa asemassa.


Arvokas vanhuus - oikeus hyvään ja turvalliseen hoivaan

  • Henkilöstön vähimmäismitoitus vanhusten tehostetun palveluasumisen yksiköissä tulee olla vähintään 0,7 hoidettavaa kohden. Tämä linjaus tulee kirjata osaksi vanhuspalvelulakia.
    Jokaisen vanhuksen pitää tuntea olonsa turvalliseksi viimeisessä kodissaan. Omaisten pitää voida luottaa siihen, että läheinen saa hyvää ja laadukasta hoivaa. Tutkimusten mukaan ympärivuorokautisen hoivan piirissä on entistä huonokuntoisempia vanhuksia. Osaavan henkilöstön riittävä määrä takaa parhaiten sen, että jokaisen asukkaan hyvinvoinnin varmistamiseen on riittävästi aikaa, ja henkilöstö jaksaa työssään. Henkilöstön määrää on myös täydennettävä esimerkiksi saattohoitotilanteissa.

  • Ammatilliseen koulutukseen hakeutuvien soveltuvuus alalle tulee testata
    On tärkeää, että etenkin hoiva-alalla työskentelevien motivaatio vastaa työn vaatimuksia. Yhtä tärkeää on myös säilyttää alan houkuttelevuus koulutuksena ja työnä myös tulevaisuudessa. Koulutuksen järjestäjällä on oltava velvollisuus pitää pääsy- tai soveltuvuuskoe, jolla varmistetaan hakijan edellytykset suoriutua koulutuksesta, ja sitä kautta löytää paikkansa työelämässä.
    Hoiva-alan henkilöstöjohtamista on kehitettävä

    Hoiva-alalla työskentelevien työssä jaksamiseen ja hoivan laatuun vaikuttaa keskeisesti henkilöstöjohtaminen. Ammattitaitoisen esimiestyön kautta voidaan vaikuttaa työilmapiiriin, työssä jaksamiseen ja hoitotyön eettisten toimintatapojen kunnioittamiseen vanhusten hoivassa.

  • Kotihoitoon riittävästi henkilöstöä
    Kodeissaan asuu entistä enemmän ja entistä huonokuntoisempia vanhuksia. Vanhuksilla on oikeus riittävään ja oikeaaikaiseen hoitoon myös silloin, kun he asuvat vielä kotonaan joko yksin tai kuten usein tilanne on, toisen ikäihmisen kanssa. Kotihoidon henkilöstön päivittäinen asiakasmäärä on mitoitettava niin, että kaikkien hoidettavien luona ehditään muutakin kuin piipahtaa kiireessä. Hoitajalla pitää olla mahdollisuus tehdä työnsä hyvin ja kotihoidon asiakkaalla on oikeus tulla kohdatuksi ilman ylenpalttista kiirettä.

    Apua on oltava tarjolla vuorokauden kaikkina aikoina ja myös päivystysluonteisesti. Kotona asumiseen turvaa luo jo tieto siitä, että apua on tarvittaessa saatavilla. Kotihoidossa voidaan hyödyntää lähiyhteisön tukea. On tärkeää, että kotihoidon piirissä olevat voivat luottaa kuljetuksiin ja siihen, että pääsevät kotoa asioille, kun tarve on.

  • Parempaa kotihoitoa teknologian avulla
    Teknologialla voidaan tuoda kotona asuvalle ikäihmiselle lisäturvaa ja vahvistaa hänen ihmisarvoaan. Teknologia voi myös  helpottaa ja vapauttaa hoitohenkilökunnan työtä sosiaaliseen kanssakäymiseen.  Uusi teknologia tarkoittaa esimerkiksi sensoreihin perustuvia mittaus- ja tunnistusantureita, jotka havainnoivat kotona asuvan huonokuntoisen ikäihmisen arjessa selviämistä, liikkumista tai kesähelteillä nesteytyksen määrää.

  • Ulkoilun ja harrastetoiminnan mahdollistaminen vapaaehtoistoiminnan ja byrokratianpurun myötä
    Vanhukset tarvitsevat toimivia kuljetuspalveluja joka puolella Suomea.

  • Lisää perhehoitoa
    Perhehoidon asema ikäihmisten hoitomuotona pitää vahvistaa. Perhehoitajien sosiaaliturvan parantaminen selvitetään.

  • Enemmän omaishoitajia tuen piiriin
    Perhe- ja omaishoidon asemaa ikäihmisten hoidossa pitää vahvistaa. Ikääntyneille omaishoitajille on turvattava todellinen mahdollisuus vapaapäiviin. Työelämän pitää joustaa nykyistä paremmin omaishoidon tarpeisiin. Omaishoitajia on monessa eri elämäntilanteessa ja heidän tarpeensa vaihtelevat – toiselle oleellista on työn ja hoivan yhteensovittaminen, toiselle tuen taso, kolmannelle mahdollisuus lepohetkiin. Kaikki nämä pitää huomioida kehittämistyössä. Järjestöjen ja kolmannen sektorin mahdollisuuksia tarjota omaishoitajille vertaistukea ja erilaisia aktiviteetteja tuetaan.
    Tällä hetkellä omaishoitajat ovat epätasaarvoisessa asemassa asuinpaikasta riippuen. Omaishoitosopimuksille ja -palkkioille on luotava yhtenäiset kriteerit ja varmistettava, että entistä useampi omaistaan hoitava pääsee tuen piiriin. Tuen saaminen ei voi riippua kunnan tai maakunnan määrärahojen riittävyydestä. 

  • Vanhustenpalvelut yhdestä pisteestä
    Omatoimisen asumisen jälkeen useimmille ikääntyneille tulee vastaan elämänvaihe, jolloin tarvitaan säännöllistä hoivaa ja tukea. Liian moni ei kuitenkaan saa tai osaa pyytää apua. Palveluita on kehitettävä niin, että ikäihmiset ja heidän omaisensa saavat yhdestä pisteestä kaiken tarvitsemansa tiedon ja neuvonnan. Neuvontaa ja apua on tarjottava niillekin, jotka eivät sitä itse osaa pyytää

  • Lämmin ateria joka päivä
    Ikäihmisten vajaaravitsemus heikentää heidän toimintakykyään. Keskusta haluaa, että jokaiselle ikäihmiselle taataan yksi lämmin ateria päivässä. Ravinnon lisäksi ruokailu on myös sosiaalinen tapahtuma, joka rytmittää päivää. Yhteisen ruokahetken mahdollisuuksia myös yksin asuville on kehitettävä – ikäihmisille sopiville lounashetkille on tarvetta. Teknologiaa hyödyntämällä voidaan kotiin luoda virtuaalinen yhteinen ruokapöytä.

  • Ikäihmisten itsemääräämisoikeus
    Keskusta pitää tärkeänä, että haavoittuvassa asemassa olevien ihmisoikeuksia ja potilaan asemaa selkiyttävä asiakas- ja potilaslaki saatetaan voimaan mahdollisimman pikaisesti.

  • Saattohoito on inhimillisyyden mitta
    Niin kuin arvokas elämä, myös arvokas kuolema kuuluu kaikille. Saattohoito tulee nähdä osana terveydenhuoltoa. Tavoitteena tulee olla suomalaisten yhdenvertainen oikeus kivunhoitoon ja myös kotona tapahtuvaan saattohoitoon. Siksi henkilökunnan osaamista on vahvistettava. Saattohoito tulee tunnistaa myös lainsäädännössä osana terveydenhuoltolain muutosta.

______________________

Keskusta tiivistää ja priorisoi politiikkalinjauksistaan eduskuntavaaliohjelmansa tavoitteet. Ne sovitetaan talouden raameihin.